ääniala

Suomi

Substantiivi

ääniala (9)

(musiikki) äänentaajuudet, jotka puhuja tai laulaja kykenee tuottamaan
Pekka on tenori ja hänen äänialansa on B2-D5.

Ääntäminen

IPA: /ˈæːniˌɑlɑ/
tavutus: ää‧ni‧a‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ääniala	äänialat
genetiivi	äänialan	äänialojen (äänialain)
partitiivi	äänialaa	äänialoja
akkusatiivi	ääniala; äänialan	äänialat
sisäpaikallissijat
inessiivi	äänialassa	äänialoissa
elatiivi	äänialasta	äänialoista
illatiivi	äänialaan	äänialoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	äänialalla	äänialoilla
ablatiivi	äänialalta	äänialoilta
allatiivi	äänialalle	äänialoille
muut sijamuodot
essiivi	äänialana	äänialoina
translatiivi	äänialaksi	äänialoiksi
abessiivi	äänialatta	äänialoitta
instruktiivi	–	äänialoin
komitatiivi	–	äänialoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ääniala-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista ääni ja ala

Liittyvät sanat

Alakäsitteet

Aiheesta muualla

ääniala Kielitoimiston sanakirjassa
ääniala Tieteen termipankissa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ääniala&oldid=4170964”