aluke
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaluke (48-A) (monikko alukkeet)
- (fonetiikka, musiikki) äänen sointiosaa edeltävä lyhyt alkuimpulssi, jonka aikana ääni ei vielä soi omassa spektrissään; äänihuulten värähtelyn alkamistapa; soittimen soitinäänen värähtelyn alkamistapa
- (ATK) datan alussa oleva ohjaustieto
- (mikrobiologia) lyhyt RNA- tai DNA-juoste (yleensä noin 20 emäsparia), joka toimii DNA:n replikaation aloituskohtana; polymeraasiketjureaktiossa käytettävä synteettinen DNA-jakso, joka tunnistaa monistettavan DNA-alueen pään
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑlukeˣ/
- tavutus: a‧lu‧ke
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aluke | alukkeet |
| genetiivi | alukkeen | alukkeiden alukkeitten |
| partitiivi | aluketta | alukkeita |
| akkusatiivi | aluke; alukkeen |
alukkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alukkeessa | alukkeissa |
| elatiivi | alukkeesta | alukkeista |
| illatiivi | alukkeeseen | alukkeisiin alukkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alukkeella | alukkeilla |
| ablatiivi | alukkeelta | alukkeilta |
| allatiivi | alukkeelle | alukkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alukkeena | alukkeina |
| translatiivi | alukkeeksi | alukkeiksi |
| abessiivi | alukkeetta | alukkeitta |
| instruktiivi | – | alukkein |
| komitatiivi | – | alukkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | alukkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aluket- | |
Etymologia
muokkaasubstantiivi alku + johdin -ke
Käännökset
muokkaa1. äänihuulten värähtelyn alkamistapa vokaalialkuisissa sanoissa
|
2. ATK
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
3. mikrobiologia
|