keula
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaakeula (9)
- aluksen suippeneva etummainen osa
- Alus kyntää merta keula vaahdoten.
- auton nokka
- Tämän kärryn keulilla on yli 500 hevosta.
- (slangia) kokaiini
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkeu̯lɑ/, [ˈke̞ulɑ]
- tavutus: keu‧la
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keula | keulat |
| genetiivi | keulan | keulojen (keulain) |
| partitiivi | keulaa | keuloja |
| akkusatiivi | keula; keulan |
keulat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keulassa | keuloissa |
| elatiivi | keulasta | keuloista |
| illatiivi | keulaan | keuloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keulalla | keuloilla |
| ablatiivi | keulalta | keuloilta |
| allatiivi | keulalle | keuloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keulana | keuloina |
| translatiivi | keulaksi | keuloiksi |
| abessiivi | keulatta | keuloitta |
| instruktiivi | – | keuloin |
| komitatiivi | – | keuloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keula- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- keula Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.