Keula

Substantiivi

muokkaa

keula (9)

  1. aluksen suippeneva etummainen osa
    Alus kyntää merta keula vaahdoten.
  2. auton nokka
    Tämän kärryn keulilla on yli 500 hevosta.
  3. (slangia) kokaiini

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkeu̯lɑ/, [ˈke̞ulɑ]
  • tavutus: keu‧la

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • keula Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.