kokka
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakokka (10)
- aluksen etuosa, veneen keula
- Emäntä istuu mielellään kokassa.
- Kokkaan oli tehty pieni hytti, jossa saattoi säilyttää veneen tarvikkeita.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkokːɑ/
- tavutus: kok‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kokka | kokat |
| genetiivi | kokan | kokkien (kokkain) |
| partitiivi | kokkaa | kokkia |
| akkusatiivi | kokka; kokan |
kokat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kokassa | kokissa |
| elatiivi | kokasta | kokista |
| illatiivi | kokkaan | kokkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kokalla | kokilla |
| ablatiivi | kokalta | kokilta |
| allatiivi | kokalle | kokille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kokkana | kokkina |
| translatiivi | kokaksi | kokiksi |
| abessiivi | kokatta | kokitta |
| instruktiivi | – | kokin |
| komitatiivi | – | kokkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | koka- | |
| vahva vartalo | kokka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kokka Kielitoimiston sanakirjassa