kokka

Katso myös: kökkä

Suomi

Substantiivi

kokka (10)

aluksen etuosa, veneen keula
Emäntä istuu mielellään kokassa.

Kokkaan oli tehty pieni hytti, jossa saattoi säilyttää veneen tarvikkeita.

Ääntäminen

IPA: /ˈkokːɑ/

tavutus: kok‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kokka	kokat
genetiivi	kokan	kokkien (kokkain)
partitiivi	kokkaa	kokkia
akkusatiivi	kokka; kokan	kokat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kokassa	kokissa
elatiivi	kokasta	kokista
illatiivi	kokkaan	kokkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kokalla	kokilla
ablatiivi	kokalta	kokilta
allatiivi	kokalle	kokille
muut sijamuodot
essiivi	kokkana	kokkina
translatiivi	kokaksi	kokiksi
abessiivi	kokatta	kokitta
instruktiivi	–	kokin
komitatiivi	–	kokkine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	koka-
vahva vartalo	kokka-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kokka

ruotsi: för, stäv

turkki: pruva

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

etukokka, kokkakaari, kokkamasto, kokkanimi, kokkapuhe, kokkapuomi, kokkapurje, kokkapuu, kokkatuhto, peräkokka, veneenkokka

Aiheesta muualla

kokka Kielitoimiston sanakirjassa

Malta

Substantiivi

kokka f.

pöllö

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kokka&oldid=4639159”