Wikipedia
Katso artikkeli Etuosa Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

etuosa (10)

  1. jonkin konkreettisen sisä- tai ulkopuolelta tarkasteltavissa olevan edessä, usein etisimpänä, oleva taho tai puoli, jota usein voidaan tarkastella myös ylä- tai alapuolelta
    Linja-auton etuosa on täynnä, mutta takaosassa on vielä istumapaikkoja.
    Auton etuosa painui reilusti sisäänpäin.
    Pihamme etuosaa on käytetty hautausmaana.
  2. (oikeustiede) ennen vuotta 1930 solmittuja avioliittoja koskeva käsite, joka tarkoitti lesken oikeutta ottaa irtainta tavaraa jakamattomasta pesästä puolison kuoleman jälkeen (Wikipedia)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈet̪uˌosɑ/
  • tavutus: e‧tu‧o‧sa

Etymologia

muokkaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etuosa etuosat
genetiivi etuosan etuosien
(etuosain)
partitiivi etuosaa etuosia
akkusatiivi etuosa;
etuosan
etuosat
sisäpaikallissijat
inessiivi etuosassa etuosissa
elatiivi etuosasta etuosista
illatiivi etuosaan etuosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi etuosalla etuosilla
ablatiivi etuosalta etuosilta
allatiivi etuosalle etuosille
muut sijamuodot
essiivi etuosana etuosina
translatiivi etuosaksi etuosiksi
abessiivi etuosatta etuositta
instruktiivi etuosin
komitatiivi etuosine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo etuosa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • etuosa Kielitoimiston sanakirjassa