etuosa
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaetuosa (10)
- jonkin konkreettisen sisä- tai ulkopuolelta tarkasteltavissa olevan edessä, usein etisimpänä, oleva taho tai puoli, jota usein voidaan tarkastella myös ylä- tai alapuolelta
- Linja-auton etuosa on täynnä, mutta takaosassa on vielä istumapaikkoja.
- Auton etuosa painui reilusti sisäänpäin.
- Pihamme etuosaa on käytetty hautausmaana.
- (oikeustiede) ennen vuotta 1930 solmittuja avioliittoja koskeva käsite, joka tarkoitti lesken oikeutta ottaa irtainta tavaraa jakamattomasta pesästä puolison kuoleman jälkeen (Wikipedia)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈet̪uˌosɑ/
- tavutus: e‧tu‧o‧sa
Etymologia
muokkaaTaivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | etuosa | etuosat |
genetiivi | etuosan | etuosien (etuosain) |
partitiivi | etuosaa | etuosia |
akkusatiivi | etuosa; etuosan |
etuosat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | etuosassa | etuosissa |
elatiivi | etuosasta | etuosista |
illatiivi | etuosaan | etuosiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | etuosalla | etuosilla |
ablatiivi | etuosalta | etuosilta |
allatiivi | etuosalle | etuosille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | etuosana | etuosina |
translatiivi | etuosaksi | etuosiksi |
abessiivi | etuosatta | etuositta |
instruktiivi | – | etuosin |
komitatiivi | – | etuosine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | etuosa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. edessä oleva osa
|
2. lesken oikeus ottaa irtainta tavaraa jakamattomasta pesästä puolison kuoleman jälkeen
|
Liittyvät sanat
muokkaaVieruskäsitteet
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- etuosa Kielitoimiston sanakirjassa