ulkopuoli
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
ulkopuoli (26)
- se mikä ei ole suljetun tilan tai alueen ulkopintaan tai muuhun rajaan rajautuvan sisäpuolta; ulkopinta, päällinen
- Kun ovi suljetaan voit jäädä ovipieleen sisäpuolelle tai ulkopuolelle.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈulkoˌpuo̯li/
- tavutus: ul‧ko‧puo‧li
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ulkopuoli | ulkopuolet |
genetiivi | ulkopuolen | ulkopuolten ulkopuolien |
partitiivi | ulkopuolta | ulkopuolia |
akkusatiivi | ulkopuoli; ulkopuolen |
ulkopuolet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ulkopuolessa | ulkopuolissa |
elatiivi | ulkopuolesta | ulkopuolista |
illatiivi | ulkopuoleen | ulkopuoliin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ulkopuolella | ulkopuolilla |
ablatiivi | ulkopuolelta | ulkopuolilta |
allatiivi | ulkopuolelle | ulkopuolille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ulkopuolena | ulkopuolina |
translatiivi | ulkopuoleksi | ulkopuoliksi |
abessiivi | ulkopuoletta | ulkopuolitta |
instruktiivi | – | ulkopuolin |
komitatiivi | – | ulkopuoline- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ulkopuole- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ulkopuol- |
EtymologiaMuokkaa
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: ulkopuolinen
Aiheesta muuallaMuokkaa
- ulkopuoli Kielitoimiston sanakirjassa