Adjektiivi

muokkaa

päällinen

  1. sellainen, jolla tai jossa on tai johon kuuluu pää
    Silakat savustetaan päällisinä.
  2. päällimmäisenä tai uloimpana oleva

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpæːlːinen/
  • tavutus: pääl‧li‧nen

Liittyvät sanat

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

päällinen (38)

  1. päällys, peite

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi päällinen päälliset
genetiivi päällisen päällisten
päällisien
partitiivi päällistä päällisiä
akkusatiivi päällinen;
päällisen
päälliset
sisäpaikallissijat
inessiivi päällisessä päällisissä
elatiivi päällisestä päällisistä
illatiivi päälliseen päällisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi päällisellä päällisillä
ablatiivi päälliseltä päällisiltä
allatiivi päälliselle päällisille
muut sijamuodot
essiivi päällisenä
(päällisnä)
päällisinä
translatiivi päälliseksi päällisiksi
abessiivi päällisettä päällisittä
instruktiivi päällisin
komitatiivi päällisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo päällise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
päällis-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa