Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

alveolaari (5)

  1. (fonetiikka) äänne, jota äännettäessä kieli on hammasvallia vasten
    Suomen alveolaareja ovat d, l, n, r ja s.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi alveolaari alveolaarit
genetiivi alveolaarin alveolaarien
(alveolaarein)
partitiivi alveolaaria alveolaareja
akkusatiivi alveolaari;
alveolaarin
alveolaarit
sisäpaikallissijat
inessiivi alveolaarissa alveolaareissa
elatiivi alveolaarista alveolaareista
illatiivi alveolaariin alveolaareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi alveolaarilla alveolaareilla
ablatiivi alveolaarilta alveolaareilta
allatiivi alveolaarille alveolaareille
muut sijamuodot
essiivi alveolaarina alveolaareina
translatiivi alveolaariksi alveolaareiksi
abessiivi alveolaaritta alveolaareitta
instruktiivi alveolaarein
komitatiivi alveolaareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo alveolaari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Alakäsitteet muokkaa
  • IPA-symboleita:
    • approksimantti ɹ, l
    • frikatiivi ɬ, ɮ
    • klusiili t, d
    • napausäänne: ɾ, ɺ
    • nasaali n
    • sibilantti s, z
    • tremulantti r