ambra
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kaskelotin suolistosta peräisin oleva hyvänhajuinen erite, jota on käytetty hajuvesien raaka-aineena
- keltainen ambra — meripihka
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑmbrɑ/
- tavutus: amb‧ra
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ambra | ambrat |
genetiivi | ambran | ambrojen (ambrain) |
partitiivi | ambraa | ambroja |
akkusatiivi | ambra; ambran |
ambrat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ambrassa | ambroissa |
elatiivi | ambrasta | ambroista |
illatiivi | ambraan | ambroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ambralla | ambroilla |
ablatiivi | ambralta | ambroilta |
allatiivi | ambralle | ambroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ambrana | ambroina |
translatiivi | ambraksi | ambroiksi |
abessiivi | ambratta | ambroitta |
instruktiivi | – | ambroin |
komitatiivi | – | ambroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ambra- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaakeskiajan latinan ambar < kreikan ámbar < arabian sanasta عَنْبَر (ʿanbar). Sanalla oli molemmat merkitykset jo arabiassa.[2]
Käännökset
muokkaa1. kaskelotin erite
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaItalia
muokkaaSubstantiivi
muokkaaambra m.
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
- ↑ Lauri Hakulinen: Eräistä meripihkan nimityksistä. Virittäjä, 1962, nro 3. Artikkelin verkkoversio.