Wikipedia
Katso artikkeli Ambra Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
[1] Ambraa

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ambra (9)[1]

  1. kaskelotin suolistosta peräisin oleva hyvänhajuinen erite, jota on käytetty hajuvesien raaka-aineena
  2. keltainen ambrameripihka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑmbrɑ/
  • tavutus: amb‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ambra ambrat
genetiivi ambran ambrojen
(ambrain)
partitiivi ambraa ambroja
akkusatiivi ambra;
ambran
ambrat
sisäpaikallissijat
inessiivi ambrassa ambroissa
elatiivi ambrasta ambroista
illatiivi ambraan ambroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ambralla ambroilla
ablatiivi ambralta ambroilta
allatiivi ambralle ambroille
muut sijamuodot
essiivi ambrana ambroina
translatiivi ambraksi ambroiksi
abessiivi ambratta ambroitta
instruktiivi ambroin
komitatiivi ambroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ambra-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

keskiajan latinan ambar < kreikan ámbar < arabian sanasta عَنْبَر (ʿanbar). Sanalla oli molemmat merkitykset jo arabiassa.[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ambra Kielitoimiston sanakirjassa
  • ambra Tieteen termipankissa

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

ambra m.

  1. meripihka

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Lauri Hakulinen: Eräistä meripihkan nimityksistä. Virittäjä, 1962, nro 3. Artikkelin verkkoversio.