amuletti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- mukana pidettävä esine, jonka uskotaan tuovan hyvää onnea tai suojaavan kantajaansa pahaa vastaan
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑmuˌlet̪ːi/
- tavutus: a‧mu‧let‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | amuletti | amuletit |
| genetiivi | amuletin | amulettien (amulettein) |
| partitiivi | amulettia | amuletteja |
| akkusatiivi | amuletti; amuletin |
amuletit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | amuletissa | amuleteissa |
| elatiivi | amuletista | amuleteista |
| illatiivi | amulettiin | amuletteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | amuletilla | amuleteilla |
| ablatiivi | amuletilta | amuleteilta |
| allatiivi | amuletille | amuleteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | amulettina | amuletteina |
| translatiivi | amuletiksi | amuleteiksi |
| abessiivi | amuletitta | amuleteitta |
| instruktiivi | – | amuletein |
| komitatiivi | – | amuletteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | amuleti- | |
| vahva vartalo | amuletti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- amuletti Kielitoimiston sanakirjassa