Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

riipus

  1. koru, joka riippuu koristeena, erityisesti kaulaketjusta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈriːpus/
  • tavutus: rii‧pus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riipus riipukset
genetiivi riipuksen riipusten
riipuksien
partitiivi riipusta riipuksia
akkusatiivi riipus;
riipuksen
riipukset
sisäpaikallissijat
inessiivi riipuksessa riipuksissa
elatiivi riipuksesta riipuksista
illatiivi riipukseen riipuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riipuksella riipuksilla
ablatiivi riipukselta riipuksilta
allatiivi riipukselle riipuksille
muut sijamuodot
essiivi riipuksena riipuksina
translatiivi riipukseksi riipuksiksi
abessiivi riipuksetta riipuksitta
instruktiivi riipuksin
komitatiivi riipuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riipukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
riipus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kaulariipus, riipuskoru

Aiheesta muualla muokkaa

  • riipus Kielitoimiston sanakirjassa