riipus

Suomi

Substantiivi

riipus

koru, joka riippuu koristeena, erityisesti kaulaketjusta

Ääntäminen

IPA: /ˈriːpus/
tavutus: rii‧pus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riipus	riipukset
genetiivi	riipuksen	riipusten riipuksien
partitiivi	riipusta	riipuksia
akkusatiivi	riipus; riipuksen	riipukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	riipuksessa	riipuksissa
elatiivi	riipuksesta	riipuksista
illatiivi	riipukseen	riipuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riipuksella	riipuksilla
ablatiivi	riipukselta	riipuksilta
allatiivi	riipukselle	riipuksille
muut sijamuodot
essiivi	riipuksena	riipuksina
translatiivi	riipukseksi	riipuksiksi
abessiivi	riipuksetta	riipuksitta
instruktiivi	–	riipuksin
komitatiivi	–	riipuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	riipukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	riipus-

Käännökset

1. riippuva koru

englanti: pendant
espanja:
ranska:
ruotsi:

saksa:
turkki: kolye
venäjä:
viro:

Liittyvät sanat

amuletti

Yhdyssanat

kaulariipus, riipuskoru

Aiheesta muualla

riipus Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=riipus&oldid=4643044”