Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ankkurointi (5-J)

  1. aluksen kiinnittyminen ankkuriin yleensä sille osoitettuun paikkaan
    Aluksen ankkurointi redille odottamaan satamaan pääsyä oli tavallista purjelaivakaudella.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑŋkːuˌroi̯nt̪i/
  • tavutus: ank‧ku‧roin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ankkurointi ankkuroinnit
genetiivi ankkuroinnin ankkurointien
(ankkurointein)
partitiivi ankkurointia ankkurointeja
akkusatiivi ankkurointi;
ankkuroinnin
ankkuroinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi ankkuroinnissa ankkuroinneissa
elatiivi ankkuroinnista ankkuroinneista
illatiivi ankkurointiin ankkurointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ankkuroinnilla ankkuroinneilla
ablatiivi ankkuroinnilta ankkuroinneilta
allatiivi ankkuroinnille ankkuroinneille
muut sijamuodot
essiivi ankkurointina ankkurointeina
translatiivi ankkuroinniksi ankkuroinneiksi
abessiivi ankkuroinnitta ankkuroinneitta
instruktiivi ankkuroinnein
komitatiivi ankkurointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ankkuroinni-
vahva vartalo ankkurointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ankkurointimaksu, ankkurointipaikka

Aiheesta muualla muokkaa