anoja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaanoja (10)
- henkilö, joka anoo
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑnojɑ/
- tavutus: a‧no‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | anoja | anojat |
genetiivi | anojan | anojien (anojain) |
partitiivi | anojaa | anojia |
akkusatiivi | anoja; anojan |
anojat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | anojassa | anojissa |
elatiivi | anojasta | anojista |
illatiivi | anojaan | anojiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | anojalla | anojilla |
ablatiivi | anojalta | anojilta |
allatiivi | anojalle | anojille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | anojana | anojina |
translatiivi | anojaksi | anojiksi |
abessiivi | anojatta | anojitta |
instruktiivi | – | anojin |
komitatiivi | – | anojine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | anoja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka anoo
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- anoja Kielitoimiston sanakirjassa