Substantiivi

muokkaa

ansas (41)[1]

  1. kahden tai useamman tuen vahvistama kannatin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑnsɑs/
  • tavutus: an‧sas

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ansas ansaat
genetiivi ansaan ansaiden
ansaitten
partitiivi ansasta ansaita
akkusatiivi ansas;
ansaan
ansaat
sisäpaikallissijat
inessiivi ansaassa ansaissa
elatiivi ansaasta ansaista
illatiivi ansaaseen ansaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ansaalla ansailla
ablatiivi ansaalta ansailta
allatiivi ansaalle ansaille
muut sijamuodot
essiivi ansaana ansaina
translatiivi ansaaksi ansaiksi
abessiivi ansaatta ansaitta
instruktiivi ansain
komitatiivi ansaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ansaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ansas-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

diagonaaliansas

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ansas Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

muokkaa

ansas

  1. (taivutusmuoto) passiivin infinitiivi verbistä ansa
  2. (taivutusmuoto) passiivin preesensmuoto verbistä ansa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.