ansas
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑnsɑs/
- tavutus: an‧sas
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ansas | ansaat |
genetiivi | ansaan | ansaiden ansaitten |
partitiivi | ansasta | ansaita |
akkusatiivi | ansas; ansaan |
ansaat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ansaassa | ansaissa |
elatiivi | ansaasta | ansaista |
illatiivi | ansaaseen | ansaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ansaalla | ansailla |
ablatiivi | ansaalta | ansailta |
allatiivi | ansaalle | ansaille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ansaana | ansaina |
translatiivi | ansaaksi | ansaiksi |
abessiivi | ansaatta | ansaitta |
instruktiivi | – | ansain |
komitatiivi | – | ansaine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ansaa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ansas- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[2]
Käännökset
muokkaa1. kahden tai useamman tuen vahvistama kannatin
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ansas Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi
muokkaaVerbi
muokkaaansas
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.