Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ansas (41)[1]

  1. kahden tai useamman tuen vahvistama kannatin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑnsɑs/
  • tavutus: an‧sas

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ansas ansaat
genetiivi ansaan ansaiden
ansaitten
partitiivi ansasta ansaita
akkusatiivi ansas;
ansaan
ansaat
sisäpaikallissijat
inessiivi ansaassa ansaissa
elatiivi ansaasta ansaista
illatiivi ansaaseen ansaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ansaalla ansailla
ablatiivi ansaalta ansailta
allatiivi ansaalle ansaille
muut sijamuodot
essiivi ansaana ansaina
translatiivi ansaaksi ansaiksi
abessiivi ansaatta ansaitta
instruktiivi ansain
komitatiivi ansaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ansaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ansas-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

diagonaaliansas

Aiheesta muualla muokkaa

  • ansas Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi muokkaa

Verbi muokkaa

ansas

  1. (taivutusmuoto) passiivin infinitiivi verbistä ansa
  2. (taivutusmuoto) passiivin preesensmuoto verbistä ansa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.