Substantiivi

muokkaa

anto (1-J) (monikko annot)

  1. antaminen
  2. (elektroniikka) virtalähteen tai vastaavan napa
    Aktiivisubbari kytketään AV-vahvistimen subwoofer-antoon.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑnt̪o/
  • tavutus: an‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi anto annot
genetiivi annon antojen
partitiivi antoa antoja
akkusatiivi anto;
annon
annot
sisäpaikallissijat
inessiivi annossa annoissa
elatiivi annosta annoista
illatiivi antoon antoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi annolla annoilla
ablatiivi annolta annoilta
allatiivi annolle annoille
muut sijamuodot
essiivi antona antoina
translatiivi annoksi annoiksi
abessiivi annotta annoitta
instruktiivi annoin
komitatiivi antoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo anno-
vahva vartalo anto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

antolainaus, arvonanto, ilmianto, kädenanto, luvananto, merkinanto, nimenanto, setelinanto, suunanto, tehtävänanto, tiedoksianto

 

Aiheesta muualla

muokkaa
  • anto Kielitoimiston sanakirjassa
  • anto Suomen murteiden sanakirjassa