Substantiivi

muokkaa

tehtävänanto (1-J)

  1. ohje, selostus, ilmoitus tai käsky, jossa määritellään, selostetaan, ilmoitetaan tai käsketään jokin tehtävä
    Helsinkiläisperheen tapauksessa tehtävänantona oli harjoitella liivatteen käyttöä, joten sitä oli vaikea korvata millään muulla ruoka-aineella. (yle.fi)
    Virheellinen tehtävänanto tullaan ottamaan huomioon arvostelussa. (yle.fi)
  2. tapahtuma, jossa annetaan tehtävä; tehtävän antaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈt̪e̞h.t̪æ.ʋæn.ˌɑ̝n̪.t̪o̞]

Etymologia

muokkaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tehtävänanto tehtävänannot
genetiivi tehtävänannon tehtävänantojen
partitiivi tehtävänantoa tehtävänantoja
akkusatiivi tehtävänanto;
tehtävänannon
tehtävänannot
sisäpaikallissijat
inessiivi tehtävänannossa tehtävänannoissa
elatiivi tehtävänannosta tehtävänannoista
illatiivi tehtävänantoon tehtävänantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tehtävänannolla tehtävänannoilla
ablatiivi tehtävänannolta tehtävänannoilta
allatiivi tehtävänannolle tehtävänannoille
muut sijamuodot
essiivi tehtävänantona tehtävänantoina
translatiivi tehtävänannoksi tehtävänannoiksi
abessiivi tehtävänannotta tehtävänannoitta
instruktiivi tehtävänannoin
komitatiivi tehtävänantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tehtävänanno-
vahva vartalo tehtävänanto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa