apraksia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
apraksia (12)
- neuropsykologinen häiriö, joka voi johtua synnynnäisestä kehitysvammasta, ilmetä aivohalvauksen jälkeen tai liittyä vanhuusiän dementiaan
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | apraksia | – |
| genetiivi | apraksian | – |
| partitiivi | apraksiaa | – |
| akkusatiivi | apraksia; apraksian |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | apraksiassa | – |
| elatiivi | apraksiasta | – |
| illatiivi | apraksiaan | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | apraksialla | – |
| ablatiivi | apraksialta | – |
| allatiivi | apraksialle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | apraksiana | – |
| translatiivi | apraksiaksi | – |
| abessiivi | apraksiatta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | apraksioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | apraksia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |