Substantiivi

muokkaa

apro (1)[1]

  1. (opiskelijaslangia) approbatur, suppein yliopiston sivuaine

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑpro/
  • tavutus: ap‧ro

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi apro aprot
genetiivi apron aprojen
partitiivi aproa aproja
akkusatiivi apro;
apron
aprot
sisäpaikallissijat
inessiivi aprossa aproissa
elatiivi aprosta aproista
illatiivi aproon aproihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aprolla aproilla
ablatiivi aprolta aproilta
allatiivi aprolle aproille
muut sijamuodot
essiivi aprona aproina
translatiivi aproksi aproiksi
abessiivi aprotta aproitta
instruktiivi aproin
komitatiivi aproine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo apro-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • apro Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

apro

  1. villisika

Latina

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

aprō

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta apr
  2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta apr

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1