apro
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (opiskelijaslangia) approbatur, suppein yliopiston sivuaine
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑpro/
- tavutus: ap‧ro
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | apro | aprot |
genetiivi | apron | aprojen |
partitiivi | aproa | aproja |
akkusatiivi | apro; apron |
aprot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aprossa | aproissa |
elatiivi | aprosta | aproista |
illatiivi | aproon | aproihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aprolla | aproilla |
ablatiivi | aprolta | aproilta |
allatiivi | aprolle | aproille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aprona | aproina |
translatiivi | aproksi | aproiksi |
abessiivi | aprotta | aproitta |
instruktiivi | – | aproin |
komitatiivi | – | aproine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | apro- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla
muokkaa- apro Kielitoimiston sanakirjassa
Ido
muokkaaSubstantiivi
muokkaaapro
Latina
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaprō
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1