arpeutuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarpeutuminen (38)
- teonnimi verbistä arpeutua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arpeutuminen | arpeutumiset |
| genetiivi | arpeutumisen | arpeutumisten arpeutumisien |
| partitiivi | arpeutumista | arpeutumisia |
| akkusatiivi | arpeutuminen; arpeutumisen |
arpeutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arpeutumisessa | arpeutumisissa |
| elatiivi | arpeutumisesta | arpeutumisista |
| illatiivi | arpeutumiseen | arpeutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arpeutumisella | arpeutumisilla |
| ablatiivi | arpeutumiselta | arpeutumisilta |
| allatiivi | arpeutumiselle | arpeutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arpeutumisena (arpeutumisna) |
arpeutumisina |
| translatiivi | arpeutumiseksi | arpeutumisiksi |
| abessiivi | arpeutumisetta | arpeutumisitta |
| instruktiivi | – | arpeutumisin |
| komitatiivi | – | arpeutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arpeutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
arpeutumis- | |