arveluttavuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarveluttavuus (40)
- se, että on arveluttava
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑrʋeˌlut̪ːɑʋuːs/
- tavutus: ar‧ve‧lut‧ta‧vuus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arveluttavuus | arveluttavuudet |
| genetiivi | arveluttavuuden | arveluttavuuksien |
| partitiivi | arveluttavuutta | arveluttavuuksia |
| akkusatiivi | arveluttavuus; arveluttavuuden |
arveluttavuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arveluttavuudessa | arveluttavuuksissa |
| elatiivi | arveluttavuudesta | arveluttavuuksista |
| illatiivi | arveluttavuuteen | arveluttavuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arveluttavuudella | arveluttavuuksilla |
| ablatiivi | arveluttavuudelta | arveluttavuuksilta |
| allatiivi | arveluttavuudelle | arveluttavuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arveluttavuutena | arveluttavuuksina |
| translatiivi | arveluttavuudeksi | arveluttavuuksiksi |
| abessiivi | arveluttavuudetta | arveluttavuuksitta |
| instruktiivi | – | arveluttavuuksin |
| komitatiivi | – | arveluttavuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | arveluttavuude- | |
| vahva vartalo | arveluttavuute- | |
| konsonantti- vartalo |
arveluttavuut- | |
Etymologia
muokkaasanan arveluttava vartalosta arveluttav- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on arveluttava
|
Aiheesta muualla
muokkaa- arveluttavuus Kielitoimiston sanakirjassa