arveluttava
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaarveluttava (10)
- sellainen, joka arveluttaa; epäilystä herättävä, kyseenalainen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑrʋeˌlut̪ːɑʋɑ/
- tavutus: ar‧ve‧lut‧ta‧va
Käännökset
muokkaa1. joka arveluttaa
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adverbit: arveluttavasti
- substantiivit: arveluttavuus
Aiheesta muualla
muokkaa- arveluttava Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaaarveluttava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä arveluttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arveluttava | arveluttavat |
| genetiivi | arveluttavan | arveluttavien (arveluttavain) |
| partitiivi | arveluttavaa | arveluttavia |
| akkusatiivi | arveluttava; arveluttavan | arveluttavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arveluttavassa | arveluttavissa |
| elatiivi | arveluttavasta | arveluttavista |
| illatiivi | arveluttavaan | arveluttaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arveluttavalla | arveluttavilla |
| ablatiivi | arveluttavalta | arveluttavilta |
| allatiivi | arveluttavalle | arveluttaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arveluttavana | arveluttavina |
| translatiivi | arveluttavaksi | arveluttaviksi |
| abessiivi | arveluttavatta | arveluttavitta |
| instruktiivi | – | arveluttavin |
| komitatiivi | – | arveluttavine |