Wikipedia
Katso artikkeli Assistentti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

assistentti (5-C)[1]

  1. apulainen, avustaja
  2. yliopistossa määräaikainen tehtävä tieteellistä jatkotutkintoa suorittaville jatko-opiskelijoille, johon voi tutkimustyön lisäksi kuulua opetustehtäviä, kuten harjoitusten pitoa, harjoitustöiden tai laboratoriotöiden ohjausta sekä joskus myös luennointia

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑsːisˌt̪ent̪ːi/
  • tavutus: as‧sis‧tent‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi assistentti assistentit
genetiivi assistentin assistenttien
(assistenttein)
partitiivi assistenttia assistentteja
akkusatiivi assistentti;
assistentin
assistentit
sisäpaikallissijat
inessiivi assistentissa assistenteissa
elatiivi assistentista assistenteista
illatiivi assistenttiin assistentteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi assistentilla assistenteilla
ablatiivi assistentilta assistenteilta
allatiivi assistentille assistenteille
muut sijamuodot
essiivi assistenttina assistentteina
translatiivi assistentiksi assistenteiksi
abessiivi assistentitta assistenteitta
instruktiivi assistentein
komitatiivi assistentteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo assistenti-
vahva vartalo assistentti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

tutkimusassistentti, yliassistentti

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C