Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aterin (33) (monikko aterimet)

  1. (yleensä monikossa) haarukka, veitsi tai lusikka, jolla ateria nautitaan
    Kattauksessa uloimpina olevaa aterimia käytetään ensin.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑt̪erin/
  • tavutus: a‧te‧rin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aterin aterimet
genetiivi aterimen aterimien
aterinten
partitiivi aterinta aterimia
akkusatiivi aterin;
aterimen
aterimet
sisäpaikallissijat
inessiivi aterimessa aterimissa
elatiivi aterimesta aterimista
illatiivi aterimeen aterimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aterimella aterimilla
ablatiivi aterimelta aterimilta
allatiivi aterimelle aterimille
muut sijamuodot
essiivi aterimena
(aterinna)
aterimina
translatiivi aterimeksi aterimiksi
abessiivi aterimetta aterimitta
instruktiivi aterimin
komitatiivi aterimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aterime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aterin-

Etymologia muokkaa

  • poikkeuksellinen, ilmeisesti ateria-sanasta -in-johtimella muodostettu, johdos; esiintyi ensikerran erään tuotemerkin yhteydessä.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymi muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kolehmainen, Taru: Eläköityä ja muita ongelmasanoja. Kielikello, 2012, nro 4. Kotimaisten kielten keskus. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.7.2016.