Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

auringonlasku (1) [au·riŋ·ŋon·las·ku]

 
Auringonlasku.
  1. luonnonilmiö, jossa Aurinko laskee Maan horisontin taakse
    Auringonlaskuhetkellä Auringon kiekon yläreuna sivuaa horisonttia.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi auringonlasku auringonlaskut
genetiivi auringonlaskun auringonlaskujen
partitiivi auringonlaskua auringonlaskuja
akkusatiivi auringonlasku;
auringonlaskun
auringonlaskut
sisäpaikallissijat
inessiivi auringonlaskussa auringonlaskuissa
elatiivi auringonlaskusta auringonlaskuista
illatiivi auringonlaskuun auringonlaskuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi auringonlaskulla auringonlaskuilla
ablatiivi auringonlaskulta auringonlaskuilta
allatiivi auringonlaskulle auringonlaskuille
muut sijamuodot
essiivi auringonlaskuna auringonlaskuina
translatiivi auringonlaskuksi auringonlaskuiksi
abessiivi auringonlaskutta auringonlaskuitta
instruktiivi auringonlaskuin
komitatiivi auringonlaskuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo auringonlasku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana osista aurinko (genetiivi) ja lasku

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa