auringonlasku

Suomi

auringonlasku (1) [au·riŋ·ŋon·las·ku]

Auringonlasku.

luonnonilmiö, jossa Aurinko laskee Maan horisontin taakse
Auringonlaskuhetkellä Auringon kiekon yläreuna sivuaa horisonttia.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	auringonlasku	auringonlaskut
genetiivi	auringonlaskun	auringonlaskujen
partitiivi	auringonlaskua	auringonlaskuja
akkusatiivi	auringonlasku; auringonlaskun	auringonlaskut
sisäpaikallissijat
inessiivi	auringonlaskussa	auringonlaskuissa
elatiivi	auringonlaskusta	auringonlaskuista
illatiivi	auringonlaskuun	auringonlaskuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	auringonlaskulla	auringonlaskuilla
ablatiivi	auringonlaskulta	auringonlaskuilta
allatiivi	auringonlaskulle	auringonlaskuille
muut sijamuodot
essiivi	auringonlaskuna	auringonlaskuina
translatiivi	auringonlaskuksi	auringonlaskuiksi
abessiivi	auringonlaskutta	auringonlaskuitta
instruktiivi	–	auringonlaskuin
komitatiivi	–	auringonlaskuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	auringonlasku-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

yhdyssana osista aurinko (genetiivi) ja lasku

1. se, kun aurinko laskee horisontin taakse