Wikipedia
Katso artikkeli Avanne Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

avanne (48-J)

  1. spontaanisti muodostunut tai leikkauksella tehty epänormaali tiehyt

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑʋɑnːeˣ/
  • tavutus: a‧van‧ne

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi avanne avanteet
genetiivi avanteen avanteiden
avanteitten
partitiivi avannetta avanteita
akkusatiivi avanne;
avanteen
avanteet
sisäpaikallissijat
inessiivi avanteessa avanteissa
elatiivi avanteesta avanteista
illatiivi avanteeseen avanteisiin
avanteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi avanteella avanteilla
ablatiivi avanteelta avanteilta
allatiivi avanteelle avanteille
muut sijamuodot
essiivi avanteena avanteina
translatiivi avanteeksi avanteiksi
abessiivi avanteetta avanteitta
instruktiivi avantein
komitatiivi avanteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo avantee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
avannet-

Etymologia

muokkaa
  • Professori Lauri Hakulisen 1920-luvulla kehittämä sana

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

avannehoitaja, avanneleikkaus, avannepotilas, avannepussi, avannetiehyt, avannevyö, suoliavanne, virtsa-avanne

Aiheesta muualla

muokkaa
  • avanne Kielitoimiston sanakirjassa

avanne

  1. (taivutusmuoto) aktiivin potentiaalin preesensin konnegaatiomuoto verbistä avata