SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

avu (1)[1]

  1. ihmisen edullinen ominaisuus
    Hänen suurin avunsa ovat uskomattomat puhelahjat.
  2. (usein) seksuaalinen viehätysvoima
    Hän ei naisellisia avujaan peittele.
    BB-julkkis esittelee avujaan videolla.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑʋu/
  • tavutus: a‧vu

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi avu avut
genetiivi avun avujen
partitiivi avua avuja
akkusatiivi avu;
avun
avut
sisäpaikallissijat
inessiivi avussa avuissa
elatiivi avusta avuista
illatiivi avuun avuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi avulla avuilla
ablatiivi avulta avuilta
allatiivi avulle avuille
muut sijamuodot
essiivi avuna avuina
translatiivi avuksi avuiksi
abessiivi avutta avuitta
instruktiivi avuin
komitatiivi avuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • avu Kielitoimiston sanakirjassa

BretoniMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

avu m. (monikko avuoù)

  1. maksa

EweMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

avu (monikko avuwo)

  1. koira

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1