avu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- ihmisen edullinen ominaisuus
- Hänen suurin avunsa ovat uskomattomat puhelahjat.
- (usein) seksuaalinen viehätysvoima
- Hän ei naisellisia avujaan peittele.
- BB-julkkis esittelee avujaan videolla.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑʋu/
- tavutus: a‧vu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | avu | avut |
| genetiivi | avun | avujen |
| partitiivi | avua | avuja |
| akkusatiivi | avu; avun |
avut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | avussa | avuissa |
| elatiivi | avusta | avuista |
| illatiivi | avuun | avuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | avulla | avuilla |
| ablatiivi | avulta | avuilta |
| allatiivi | avulle | avuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | avuna | avuina |
| translatiivi | avuksi | avuiksi |
| abessiivi | avutta | avuitta |
| instruktiivi | – | avuin |
| komitatiivi | – | avuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | avu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: avuton
Aiheesta muualla muokkaa
- avu Kielitoimiston sanakirjassa
Bretoni muokkaa
Substantiivi muokkaa
avu m. (monikko avuoù)
Ewe muokkaa
Substantiivi muokkaa
avu (monikko avuwo)
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1