banjo

Katso myös: Banjo

Kaksi banjoa

Katso artikkeli Banjo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

banjo (1)

kitaraa muistuttava kielisoitin, jossa on rummun kaltainen kaikukoppa

Ääntäminen

IPA: /ˈbɑnjo/
tavutus: ban‧jo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	banjo	banjot
genetiivi	banjon	banjojen
partitiivi	banjoa	banjoja
akkusatiivi	banjo; banjon	banjot
sisäpaikallissijat
inessiivi	banjossa	banjoissa
elatiivi	banjosta	banjoista
illatiivi	banjoon	banjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	banjolla	banjoilla
ablatiivi	banjolta	banjoilta
allatiivi	banjolle	banjoille
muut sijamuodot
essiivi	banjona	banjoina
translatiivi	banjoksi	banjoiksi
abessiivi	banjotta	banjoitta
instruktiivi	–	banjoin
komitatiivi	–	banjoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	banjo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kitaraa muistuttava kielisoitin, jossa on rummun kaltainen kaikukoppa

azeri: banjo
englanti: banjo
puola: banjo
ranska: banjo
ruotsi: banjo
saksa: Banjo n.

turkki: banço, banjo
unkari: bendzsó
uzbekki: banjo
venäjä: банджо
viro: bändžo

Liittyvät sanat

banjisti

Aiheesta muualla

banjo Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

banjo (monikko banjos tai banjoes)

banjo

Ruotsi

Substantiivi

banjo yl. (3) (yks. määr. banjon[luo], mon. epämäär. banjoer[luo], mon. määr. banjoerna[luo])

banjo

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=banjo&oldid=4516827”