beignet
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
beignet (22)
- uppopaistamalla valmistettava munkkia muistuttava täytetty ranskalainen leivonnainen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /bɛˈɲɛ/
- tavutus: bei‧gnet / beig‧net
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | beignet | beignet’t |
| genetiivi | beignet’n | beignet’iden beignet’itten |
| partitiivi | beignet’tä | beignet’itä |
| akkusatiivi | beignet; beignet’n |
beignet’t |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | beignet’ssä | beignet’issä |
| elatiivi | beignet’stä | beignet’istä |
| illatiivi | beignet'hen | beignet’ihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | beignet’llä | beignet’illä |
| ablatiivi | beignet’ltä | beignet’iltä |
| allatiivi | beignet’lle | beignet’ille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | beignet’nä | beignet’inä |
| translatiivi | beignet’ksi | beignet’iksi |
| abessiivi | beignet’ttä | beignet’ittä |
| instruktiivi | – | beignet’in |
| komitatiivi | – | beignet’ine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | beignet’- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- sitaattilaina ranskasta
Aiheesta muualla muokkaa
- beignet Kielitoimiston sanakirjassa
Ranska muokkaa
Substantiivi muokkaa
beignet m. (monikko beignets[luo])
Etymologia muokkaa
- samaa tarkoittavasta muinaisranskan sanasta bignet < diminutiivimuoto sanasta bigne (“lump, swelling”), from Old Frankish *bungjo (’kokkare’, ’patti’, ’turvotus’) < germaanisen kantakielen sanasta *bungô tai *bunkô (’kokkare’, ’keko’, ’tungos’) < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *bʰenǵʰ- (’paksu’, ’tiivis’, ’lihava’)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /bɛˈɲɛ/