biitti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (slangia) rytmi
- Siinä yhdessä automainoksessa on hyvä biitti.
- (slangia) nuuska
- Kovien treenien jälkeen heitän yleensä biitin huuleen.
- (slangia) palanen, yksittäinen kappale
- Voisitko irrottaa siitä sellaisen pienen biitin?
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈbiːt̪ːi/
- tavutus: biit‧ti
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | biitti | biitit |
genetiivi | biitin | biittien (biittein) |
partitiivi | biittiä | biittejä |
akkusatiivi | biitti; biitin |
biitit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | biitissä | biiteissä |
elatiivi | biitistä | biiteistä |
illatiivi | biittiin | biitteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | biitillä | biiteillä |
ablatiivi | biitiltä | biiteiltä |
allatiivi | biitille | biiteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | biittinä | biitteinä |
translatiivi | biitiksi | biiteiksi |
abessiivi | biitittä | biiteittä |
instruktiivi | – | biitein |
komitatiivi | – | biitteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | biiti- | |
vahva vartalo | biitti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- biitti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C