SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

rytmi (5)

  1. ilmiöiden säännönmukainen toistuvuus tai muu jaksollisuus; tajuttavissa oleva osien ja kokonaisuuksien suhde
  2. (musiikki) äänten ja taukojen vuorottelu sekä äänten kesto ja paino tietyssä tempossa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈryt̪mi/, [ˈrʷyt̪mi]
  • tavutus: ryt‧mi

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rytmi rytmit
genetiivi rytmin rytmien
(rytmein)
partitiivi rytmiä rytmejä
akkusatiivi rytmi;
rytmin
rytmit
sisäpaikallissijat
inessiivi rytmissä rytmeissä
elatiivi rytmistä rytmeistä
illatiivi rytmiin rytmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rytmillä rytmeillä
ablatiivi rytmiltä rytmeiltä
allatiivi rytmille rytmeille
muut sijamuodot
essiivi rytminä rytmeinä
translatiivi rytmiksi rytmeiksi
abessiivi rytmittä rytmeittä
instruktiivi rytmein
komitatiivi rytmeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rytmi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

askelrytmi, elämänrytmi, puherytmi, runorytmi, rytmihäiriö, rytmikaava, rytmikone, rytmikorva, rytmikuvio, rytmimenetelmä, rytmimusiikki, rytminvaihdos, rytmioppi, rytmiryhmä, rytmisoitin, rytmitaju, työrytmi, vuorokausirytmi

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • rytmi Kielitoimiston sanakirjassa
  • rytmi Tieteen termipankissa