Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

bisse (8)

  1. (slangia) olut
    Tääl on tarjolla bissee ja siiderii.
  2. (slangia) biseksuaali
  3. (slangia) vanha mies, ukko

Taivutus muokkaa

Taivutus (yleiskielessä)
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi bisse bisset
genetiivi bissen bissejen
(bissein)
partitiivi bisseä bissejä
akkusatiivi bisse;
bissen
bisset
sisäpaikallissijat
inessiivi bissessä bisseissä
elatiivi bissestä bisseistä
illatiivi bisseen bisseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi bissellä bisseillä
ablatiivi bisseltä bisseiltä
allatiivi bisselle bisseille
muut sijamuodot
essiivi bissenä bisseinä
translatiivi bisseksi bisseiksi
abessiivi bissettä bisseittä
instruktiivi bissein
komitatiivi bisseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo bisse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

[1 ja 3] olut; vanha mies: 1900-luvun alusta.[1]

[3] vanha mies: Uudenmaan ruotsalaismurteista.[2]

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • bisse Kielitoimiston sanakirjassa

Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

bisse

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beißen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beißen

Viitteet muokkaa

  1. Heikki Paunonen: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.
  2. Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 29. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.