Substantiivi

muokkaa

brenkku (1-A)

  1. (slangia) viina
    Mites toi sun brenkun käyttö?

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈbreŋk.ku/
  • tavutus: brenk‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi brenkku brenkut
genetiivi brenkun brenkkujen
partitiivi brenkkua brenkkuja
akkusatiivi brenkku;
brenkun
brenkut
sisäpaikallissijat
inessiivi brenkussa brenkuissa
elatiivi brenkusta brenkuista
illatiivi brenkkuun brenkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi brenkulla brenkuilla
ablatiivi brenkulta brenkuilta
allatiivi brenkulle brenkuille
muut sijamuodot
essiivi brenkkuna brenkkuina
translatiivi brenkuksi brenkuiksi
abessiivi brenkutta brenkuitta
instruktiivi brenkuin
komitatiivi brenkkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo brenku-
vahva vartalo brenkku-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • brenkku Kielitoimiston sanakirjassa