Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

bulla (10)[1]

  1. paavin juhlallinen kirjelmä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈbulːɑ/
  • tavutus: bul‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi bulla bullat
genetiivi bullan bullien
(bullain)
partitiivi bullaa bullia
akkusatiivi bulla;
bullan
bullat
sisäpaikallissijat
inessiivi bullassa bullissa
elatiivi bullasta bullista
illatiivi bullaan bulliin
ulkopaikallissijat
adessiivi bullalla bullilla
ablatiivi bullalta bullilta
allatiivi bullalle bullille
muut sijamuodot
essiivi bullana bullina
translatiivi bullaksi bulliksi
abessiivi bullatta bullitta
instruktiivi bullin
komitatiivi bulline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo bulla-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • bulla Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

bulla f. (monikko bullas)

  1. kohu, meteli

Liittyvät sanat muokkaa

Verbi muokkaa

bulla

  1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bullir
  2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä bullir
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä bullir

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10