carillon
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaacarillon (6)
- (lainasana) tornikellopeli, tornissa olevista useista viritetyistä kelloista koostuva soitin
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | carillon | carillonit |
| genetiivi | carillonin | carillonien carilloneiden carilloneitten |
| partitiivi | carillonia | carilloneita carilloneja |
| akkusatiivi | carillon; carillonin |
carillonit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | carillonissa | carilloneissa |
| elatiivi | carillonista | carilloneista |
| illatiivi | carilloniin | carilloneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | carillonilla | carilloneilla |
| ablatiivi | carillonilta | carilloneilta |
| allatiivi | carillonille | carilloneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | carillonina | carilloneina |
| translatiivi | carilloniksi | carilloneiksi |
| abessiivi | carillonitta | carilloneitta |
| instruktiivi | – | carillonein |
| komitatiivi | – | carilloneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | carilloni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |