consort

Englanti

Substantiivi

consort (monikko consorts)

1. puoliso (erit. monarkin)

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	consorts
part. prees.	consorting
imp. & part. perf.	consorted

consort

1. ~ with seurustella jnk kanssa, pitää seuraa jklle
2. ~ with olla yhteneväinen jnk kanssa

Ranska

Substantiivi

consort m. (monikko consorts[luo])

1. (kuninkaallisen) puoliso

Etymologia

latinan sanasta cōnsors

Aiheesta muualla

• consort Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)