Wikipedia
Katso artikkeli Curia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

curia (12)

  1. (historia) antiikin Rooman aikainen kymmenen patriisisuvun muodostama kansanosa comitia curiata -kansankokouksessa äänestämistä varten; myöhemmin senaatin kokoushuone
  2. katolisen kirkon kuuria

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi curia curiat
genetiivi curian curioiden
curioitten
(curiain)
partitiivi curiaa curioita
akkusatiivi curia;
curian
curiat
sisäpaikallissijat
inessiivi curiassa curioissa
elatiivi curiasta curioista
illatiivi curiaan curioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi curialla curioilla
ablatiivi curialta curioilta
allatiivi curialle curioille
muut sijamuodot
essiivi curiana curioina
translatiivi curiaksi curioiksi
abessiivi curiatta curioitta
instruktiivi curioin
komitatiivi curioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo curia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • curia Tieteen termipankissa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

curia f.

  1. kuuria

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

curia f. (monikko curie[luo])

  1. kuuria