Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

daktyyli (6)

  1. (musiikki) rytmikuvio, jossa yhtä pitkää säveltä tai tavua seuraa kaksi lyhyttä
  2. (runousoppi) kolmitavuinen runojalka, jossa yhtä pitkää tavua seuraa kaksi lyhyttä ( ─ ⌣ ⌣ ); alkupitkä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈdɑkt̪yːli/
  • tavutus: dak‧tyy‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi daktyyli daktyylit
genetiivi daktyylin daktyylien
daktyyleiden
daktyyleitten
(daktyylein)
partitiivi daktyylia, daktyyliä daktyyleita, daktyyleitä
daktyyleja, daktyylejä
akkusatiivi daktyyli; daktyylin daktyylit
sisäpaikallissijat
inessiivi daktyylissa, daktyylissä daktyyleissa, daktyyleissä
elatiivi daktyylista, daktyylistä daktyyleista, daktyyleistä
illatiivi daktyyliin daktyyleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi daktyylilla, daktyylillä daktyyleilla, daktyyleillä
ablatiivi daktyylilta, daktyyliltä daktyyleilta, daktyyleiltä
allatiivi daktyylille daktyyleille
muut sijamuodot
essiivi daktyylina, daktyylinä daktyyleina, daktyyleinä
translatiivi daktyyliksi daktyyleiksi
abessiivi daktyylitta, daktyylittä daktyyleitta, daktyyleittä
instruktiivi daktyylein
komitatiivi daktyyleine-
+ omistusliite

Etymologia muokkaa

Muinaiskreikan δάκτυλος (daktulos, "sormi").

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Muut muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Pieni tietosanakirja. 1, A - Isonzo / toim. Jaakko Forsman ... [et al.]. Helsinki: Otava, 1925: hakusana Daktyyli (Project Runebergissa)