Substantiivi

muokkaa

daktyyli (6)

  1. (musiikki) rytmikuvio, jossa yhtä pitkää säveltä tai tavua seuraa kaksi lyhyttä
  2. (runousoppi) kolmitavuinen runojalka, jossa yhtä pitkää tavua seuraa kaksi lyhyttä ( ─ ⌣ ⌣ ); alkupitkä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈdɑkt̪yːli/
  • tavutus: dak‧tyy‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi daktyyli daktyylit
genetiivi daktyylin daktyylien
daktyyleiden
daktyyleitten
(daktyylein)
partitiivi daktyylia, daktyyliä daktyyleita, daktyyleitä
daktyyleja, daktyylejä
akkusatiivi daktyyli; daktyylin daktyylit
sisäpaikallissijat
inessiivi daktyylissa, daktyylissä daktyyleissa, daktyyleissä
elatiivi daktyylista, daktyylistä daktyyleista, daktyyleistä
illatiivi daktyyliin daktyyleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi daktyylilla, daktyylillä daktyyleilla, daktyyleillä
ablatiivi daktyylilta, daktyyliltä daktyyleilta, daktyyleiltä
allatiivi daktyylille daktyyleille
muut sijamuodot
essiivi daktyylina, daktyylinä daktyyleina, daktyyleinä
translatiivi daktyyliksi daktyyleiksi
abessiivi daktyylitta, daktyylittä daktyyleitta, daktyyleittä
instruktiivi daktyylein
komitatiivi daktyyleine-
+ omistusliite

Etymologia

muokkaa

Muinaiskreikan δάκτυλος (daktulos, "sormi").

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Vastakohdat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Pieni tietosanakirja. 1, A - Isonzo / toim. Jaakko Forsman ... [et al.]. Helsinki: Otava, 1925: hakusana Daktyyli (Project Runebergissa)