deduktio
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
deduktio (3)
- (logiikka) yksittäisen väitteen tai johtopäätöksen johtaminen yleistyksestä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈdedukˌt̪io/
- tavutus: de‧duk‧ti‧o
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | deduktio | deduktiot |
| genetiivi | deduktion | deduktioiden deduktioitten |
| partitiivi | deduktiota | deduktioita |
| akkusatiivi | deduktio; deduktion |
deduktiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | deduktiossa | deduktioissa |
| elatiivi | deduktiosta | deduktioista |
| illatiivi | deduktioon | deduktioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | deduktiolla | deduktioilla |
| ablatiivi | deduktiolta | deduktioilta |
| allatiivi | deduktiolle | deduktioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | deduktiona | deduktioina |
| translatiivi | deduktioksi | deduktioiksi |
| abessiivi | deduktiotta | deduktioitta |
| instruktiivi | – | deduktioin |
| komitatiivi | – | deduktioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | deduktio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. yksittäisen väitteen tai johtopäätöksen johtaminen yleistyksestä
|