Substantiivi

muokkaa

degeneraatio (3)

  1. (biologia) populaation geeniperimän heikentyminen useamman sukupolven kuluessa erityisesti sisäsiittoisuudesta johtuen ja kun luonnonvalinta ei karsi heikkoja yksilöitä
    Rotuhygienian synty liittyi degeneraation pelkoon.
  2. (lääketiede) rappeutuminen, rappeuma
    Kortikobasaalinen degeneraatio on tuntemattomasta syystä johtuva keskushermostoa laaja-alaisesti rappeuttava oireyhtymä.
  3. (fysiikka) Määritelmä puuttuu.
    Luettele niiden vetyatomin elektronitilojen kvanttilukuyhdistelmät, joissa energia on -0,85 eV. Kuinka suuri degeneraatio on tällä energialla? (Fysiikan peruskurssi osa II, 2. välikoe, TTY, 1999)
  4. yhteiskunnan moraalinen rappio
    Nuorison vahvuus tai heikkous nähtiin kansallisen elinvoiman tai degeneraation merkkeinä. (Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945)

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi degeneraatio degeneraatiot
genetiivi degeneraation degeneraatioiden
degeneraatioitten
partitiivi degeneraatiota degeneraatioita
akkusatiivi degeneraatio;
degeneraation
degeneraatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi degeneraatiossa degeneraatioissa
elatiivi degeneraatiosta degeneraatioista
illatiivi degeneraatioon degeneraatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi degeneraatiolla degeneraatioilla
ablatiivi degeneraatiolta degeneraatioilta
allatiivi degeneraatiolle degeneraatioille
muut sijamuodot
essiivi degeneraationa degeneraatioina
translatiivi degeneraatioksi degeneraatioiksi
abessiivi degeneraatiotta degeneraatioitta
instruktiivi degeneraatioin
komitatiivi degeneraatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo degeneraatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa