Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

deitti (5-C)

  1. (arkikieltä) henkilö, jonka kanssa jollakulla on treffit

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi deitti deitit
genetiivi deitin deittien
(deittein)
partitiivi deittiä deittejä
akkusatiivi deitti;
deitin
deitit
sisäpaikallissijat
inessiivi deitissä deiteissä
elatiivi deitistä deiteistä
illatiivi deittiin deitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi deitillä deiteillä
ablatiivi deitiltä deiteiltä
allatiivi deitille deiteille
muut sijamuodot
essiivi deittinä deitteinä
translatiivi deitiksi deiteiksi
abessiivi deitittä deiteittä
instruktiivi deitein
komitatiivi deitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo deiti-
vahva vartalo deitti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

englannin kielestä, date

Käännökset muokkaa