deltta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (vanhentunut) delta
- Hiekkasärkkienkin kulku seisahtuu joen suulla. Sinne muodostuu näistä aineksista suistomaa eli deltta. Viimemainitun nimen on se saanut siitä, että se on usein kreikkalaisen deltta-kirjaimen muotoinen. (Hänninen, Kivirikko, Yleismaantiede, 1920)
- Deltta (kreik.), suistomaa. (Tietosanakirja, 1925-1928) (kirjaimen nimenä delta)
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | deltta | deltat |
| genetiivi | deltan | delttojen (delttain) |
| partitiivi | delttaa | delttoja |
| akkusatiivi | deltta; deltan |
deltat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | deltassa | deltoissa |
| elatiivi | deltasta | deltoista |
| illatiivi | delttaan | delttoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | deltalla | deltoilla |
| ablatiivi | deltalta | deltoilta |
| allatiivi | deltalle | deltoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | delttana | delttoina |
| translatiivi | deltaksi | deltoiksi |
| abessiivi | deltatta | deltoitta |
| instruktiivi | – | deltoin |
| komitatiivi | – | delttoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | delta- | |
| vahva vartalo | deltta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |