Substantiivi

muokkaa

determinismi (5)

  1. (filosofia) käsitys, että kaikki tulevat tapahtumat määräytyvät nykytilasta luonnonlakien vaikutuksesta, jolloin ne ovat vääjäämättömiä tai väistämättömiä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi determinismi determinismit
genetiivi determinismin determinismien
(determinismein)
partitiivi determinismiä determinismejä
akkusatiivi determinismi;
determinismin
determinismit
sisäpaikallissijat
inessiivi determinismissä determinismeissä
elatiivi determinismistä determinismeistä
illatiivi determinismiin determinismeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi determinismillä determinismeillä
ablatiivi determinismiltä determinismeiltä
allatiivi determinismille determinismeille
muut sijamuodot
essiivi determinisminä determinismeinä
translatiivi determinismiksi determinismeiksi
abessiivi determinismittä determinismeittä
instruktiivi determinismein
komitatiivi determinismeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo determinismi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa