diagnoosi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- taudinmääritys, sairauden selville ottaminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈdiɑgˌnoːsi/
- tavutus: di‧ag‧noo‧si
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | diagnoosi | diagnoosit |
genetiivi | diagnoosin | diagnoosien (diagnoosein) |
partitiivi | diagnoosia | diagnooseja |
akkusatiivi | diagnoosi; diagnoosin |
diagnoosit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | diagnoosissa | diagnooseissa |
elatiivi | diagnoosista | diagnooseista |
illatiivi | diagnoosiin | diagnooseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | diagnoosilla | diagnooseilla |
ablatiivi | diagnoosilta | diagnooseilta |
allatiivi | diagnoosille | diagnooseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | diagnoosina | diagnooseina |
translatiivi | diagnoosiksi | diagnooseiksi |
abessiivi | diagnoositta | diagnooseitta |
instruktiivi | – | diagnoosein |
komitatiivi | – | diagnooseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | diagnoosi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5