Wikipedia
Katso artikkeli Diakoni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

diakoni (6)

  1. seurakunnan palveluksessa oleva käytännöllistä laupeudentyötä tekevä henkilö
  2. Suomessa sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto sosionomi AMK diakonin suuntautumisvaihtoehdolla; diakonin tai diakonissan virka-asema Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa
  3. ortodoksisessa kirkossa on ensimmäinen varsinainen pappeuden aste, jossa tehtävänä on avustaa jumalanpalveluksissa piispaa tai pappia

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈdiɑˌkoni/
  • tavutus: di‧a‧ko‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi diakoni diakonit
genetiivi diakonin diakonien
diakoneiden
diakoneitten
partitiivi diakonia diakoneita
diakoneja
akkusatiivi diakoni;
diakonin
diakonit
sisäpaikallissijat
inessiivi diakonissa diakoneissa
elatiivi diakonista diakoneista
illatiivi diakoniin diakoneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi diakonilla diakoneilla
ablatiivi diakonilta diakoneilta
allatiivi diakonille diakoneille
muut sijamuodot
essiivi diakonina diakoneina
translatiivi diakoniksi diakoneiksi
abessiivi diakonitta diakoneitta
instruktiivi diakonein
komitatiivi diakoneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo diakoni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ipodiakoni, sotilasdiakoni, ylidiakoni

Aiheesta muualla

muokkaa