dialektiikka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈdiɑˌlekt̪iːkːɑ/
- tavutus: di‧a‧lek‧tiik‧ka
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | dialektiikka | dialektiikat |
genetiivi | dialektiikan | dialektiikkojen (dialektiikkain) |
partitiivi | dialektiikkaa | dialektiikkoja |
akkusatiivi | dialektiikka; dialektiikan |
dialektiikat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | dialektiikassa | dialektiikoissa |
elatiivi | dialektiikasta | dialektiikoista |
illatiivi | dialektiikkaan | dialektiikkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | dialektiikalla | dialektiikoilla |
ablatiivi | dialektiikalta | dialektiikoilta |
allatiivi | dialektiikalle | dialektiikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | dialektiikkana | dialektiikkoina |
translatiivi | dialektiikaksi | dialektiikoiksi |
abessiivi | dialektiikatta | dialektiikoitta |
instruktiivi | – | dialektiikoin |
komitatiivi | – | dialektiikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | dialektiika- | |
vahva vartalo | dialektiikka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. väittelyoppi, väittelytaito
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- dialektiikka Kielitoimiston sanakirjassa
- dialektiikka Tieteen termipankissa