dualismi
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaadualismi (5)
- (filosofia) oppi kahtalaisuudesta tai kahtiajaosta, kaksijakoinen käsitys todellisuudesta, esim. hyvä–paha, henki–ruumis
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dualismi | dualismit |
| genetiivi | dualismin | dualismien (dualismein) |
| partitiivi | dualismia | dualismeja |
| akkusatiivi | dualismi; dualismin |
dualismit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dualismissa | dualismeissa |
| elatiivi | dualismista | dualismeista |
| illatiivi | dualismiin | dualismeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dualismilla | dualismeilla |
| ablatiivi | dualismilta | dualismeilta |
| allatiivi | dualismille | dualismeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dualismina | dualismeina |
| translatiivi | dualismiksi | dualismeiksi |
| abessiivi | dualismitta | dualismeitta |
| instruktiivi | – | dualismein |
| komitatiivi | – | dualismeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | dualismi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. filosofia: oppi kahtalaisuudesta tai kahtiajaosta, kaksijakoinen käsitys todellisuudesta
|