duubio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaduubio (3)
- (harvinainen) epäilys
- Hyvin laaja duubio on väestön keskuudessa siitä, että todellakaan ei suljetussa yhteisössä varsinkaan siellä työskentelevien keskinäisiä asioita tutkittaessa ehkä sitä objektiivisuutta löydy, mihin on totuttu luottamaan poliisiviranomaisten kysymyksessä ollen. (eduskunta pöytäkirja 1995, PTK 84/1995, kansanedustaja Matti Vähänäkki)
- Änkyrät ovat esittäneet nimen sotahistoriallisen liittymäpinnan takia duubioita, joten nimeen ei pidä hirttäytyä (Jussi Niinistö)
- Sipilän 200 miljoonalle eurolle Orpo ei suoralta kädeltä lämmennyt.
- – Viran puolesta pieni duubio siihen, Orpo sanoi. (demokraatti.fi)
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | duubio | duubiot |
| genetiivi | duubion | duubioiden duubioitten |
| partitiivi | duubiota | duubioita |
| akkusatiivi | duubio; duubion |
duubiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | duubiossa | duubioissa |
| elatiivi | duubiosta | duubioista |
| illatiivi | duubioon | duubioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | duubiolla | duubioilla |
| ablatiivi | duubiolta | duubioilta |
| allatiivi | duubiolle | duubioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | duubiona | duubioina |
| translatiivi | duubioksi | duubioiksi |
| abessiivi | duubiotta | duubioitta |
| instruktiivi | – | duubioin |
| komitatiivi | – | duubioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | duubio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaasivistyssana yhteiskuntatieteiden, kuten historian, taloustieteen ym, akateemisesta tutkimuksesta, latinan dubio