SuomiMuokkaa

Katso artikkeli Duuri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SubstantiiviMuokkaa

duuri (5)

  1. eräitä diatonisia musiikillisia asteikkoja, joiden seitsemän sävelen välit ovat kokosävelaskelina perussävelestä alkaen seuraavat: 1-1-½-1-1-1-½, esim. C-D-E-F-G-A-H
    F-duuri, As-duuri, duurisävellaji

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈduːri/, [ˈduːri]
  • tavutus: duu‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi duuri duurit
genetiivi duurin duurien
(duurein)
partitiivi duuria duureja
akkusatiivi duuri;
duurin
duurit
sisäpaikallissijat
inessiivi duurissa duureissa
elatiivi duurista duureista
illatiivi duuriin duureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi duurilla duureilla
ablatiivi duurilta duureilta
allatiivi duurille duureille
muut sijamuodot
essiivi duurina duureina
translatiivi duuriksi duureiksi
abessiivi duuritta duureitta
instruktiivi duurein
komitatiivi duureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo duuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

Latinan dūrus ’kova’. Dūrum oli yksi kolmesta keskiaikaisesta heksakordista, jotka olivat ”luonnollinen”, ”kova” ja ”pehmeä” (molle).[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

A-duuri, As-duuri, B-duuri, C-duuri, Ces-duuri, Cis-duuri, D-duuri, Des-duuri, duuriasteikko, duurisointu, E-duuri, Es-duuri, F-duuri, Fis-duuri, G-duuri, Ges-duuri, H-duuri

VieruskäsitteetMuokkaa
YläkäsitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • duuri Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa