Wikipedia
Katso artikkeli Dysfasia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

dysfasia (12)[1]

  1. kielen ja puheen kehityksen häiriö (F80.1)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈdysfɑˌsiɑ/
  • tavutus: dys‧fa‧si‧a

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi dysfasia dysfasiat
genetiivi dysfasian dysfasioiden
dysfasioitten
(dysfasiain)
partitiivi dysfasiaa dysfasioita
akkusatiivi dysfasia;
dysfasian
dysfasiat
sisäpaikallissijat
inessiivi dysfasiassa dysfasioissa
elatiivi dysfasiasta dysfasioista
illatiivi dysfasiaan dysfasioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi dysfasialla dysfasioilla
ablatiivi dysfasialta dysfasioilta
allatiivi dysfasialle dysfasioille
muut sijamuodot
essiivi dysfasiana dysfasioina
translatiivi dysfasiaksi dysfasioiksi
abessiivi dysfasiatta dysfasioitta
instruktiivi dysfasioin
komitatiivi dysfasioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo dysfasia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

muinaiskreikan dys- + -fasia, merkitsee puhumisen vaikeutta.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12