efendi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
efendi (5)
- entinen arvonimi osmanivaltakunnassa; nykyään kohtelias puhuttelusana
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | efendi | efendit |
| genetiivi | efendin | efendien (efendein) |
| partitiivi | efendiä | efendejä |
| akkusatiivi | efendi; efendin |
efendit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | efendissä | efendeissä |
| elatiivi | efendistä | efendeistä |
| illatiivi | efendiin | efendeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | efendillä | efendeillä |
| ablatiivi | efendiltä | efendeiltä |
| allatiivi | efendille | efendeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | efendinä | efendeinä |
| translatiivi | efendiksi | efendeiksi |
| abessiivi | efendittä | efendeittä |
| instruktiivi | – | efendein |
| komitatiivi | – | efendeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | efendi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
<< turkin efendi < kreikan αὐθέντης (authéntēs) ’herra’[1]
Käännökset muokkaa
Turkki muokkaa
Substantiivi muokkaa
efendi
Liittyvät sanat muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.